Luopumisen tuskaa

Kuvittele itse kohdallesi että joutuisit luopumaan sinulle tärkeästä ja rakkaasta asiasta. Olisit tottunut tekemään asiaa lähes päivittäin jossain määrin.
Otetaan esimerkki. Kuorolaulu.
Olisit lapsesta saakka käynyt kuoroissa ja pitäsit laulamisesta. Olisit siinä todella hyvä ja saanut siitä jopa mitaleja.
Kävisitte kuoronne kanssa kerran viikossa laulamassa eri tilaisuuksissa ja kaksi kertaa viikossa olisi harjoitukset ja parisen kertaa vuodessa ulkomaille suuntautuva kuoromatka.
Nauttisit kuorolaulannasta todella paljon ja se olisi se asia missä unohtaisit työstressin ja maailmanpahuuden ym.

Sitten lääkäri sanoisi että et saa enää laulaa koska kurkussasi olisi joku juttu joka vaikeutuisi niin pahasti että jos laulaisit tuossa määrin mitä nyt joutuisit elinikäiselle laulukiellolle ja mahdollisesti vaikeaan leikkaukseen jonka jälkeen et saisi laulaa enää ollenkaan, puhekykykin voisi mennä.

Jos vähentäisit laulamisen voisi tämä kurkkujuttu tulla paremmaksi mutta ei ikinä enää niin hyväksi että samassa määrin mitä nyt laulat et voi enää ikinä laulaa.
Voisit siis laulaa kuoroharjoituksissa vain kaksi kertaa kuussa ja esiintymässä voisit käydä kerran kuussa ja ulkomailla et kertaakaan.

Työpöydän kahvipöydässä kaikki puhuisivat kuorolaulannasta ja laulamisesta yleensä. Itse siirtyisit muualle syömään että et kuulisi muiden iloista hehkuttamista.
Olisit tottunut että joka lomalla kuorolaulu liittyisi jotenkin lomaasi ja enää sen ei saisi liittyä kuin pienissä määrin.
Lehdistä lukisit kun kuorosi esiintyisi jossai ihanassa paikassa ja itse et pääse mukaan.

Miltä tuntuisi?

Itse jouduin tälläviikolla tehdä valinnan lääkärin käskystä. Toivottavasti valitsin oiken. Vaikeaa on.



( kuva on netistä etsitty, ei omani )