Ei salaisuuksia

Välillä sitä miettii esim. kaupan kassalla että tuokin kassa voi tietää mun verensokeriarvon, sen koska mulla on syntymäpäivä, se että kävin Pietarsaaressa helmikuussa jne. vaikka en näitä asioita ole hänelle kertonut. Mutta hän on voinut siis lukea ne täältä blogistani, tai eri keskustelupalstoilta missä käyn. Facebookissa mulla on suojattu seinä joten sitä ei pääse muut kun valitut kaverini lukemaan. Tai mistä sitäkään ikinä tietää..

Sitten sitä miettii että mitä tänne nettii sitten uskaltaa laittaa. Toiset laittaa omien lapsiensa kylpykuvia ja jotkut jopa katuosoittensakin. Tosin onhan mullakin kuvia kodistani ja kyllä niistä voi päätellä missä asun vaikka varsinaista osoitetta en ole kertonut. Tosin jos nimeni tietää sen saa esim. eniro.fi hyvin selville.
Ja kun ottaa huomioon missä olen töissä niin välillä sitä kyllä miettii ja pohtii että on tämä netti vaarallinen paikka.

Mutta ei sitä voi elätä peläten (en uskois että mä, pelkuri, kirjotan noin).
Sitten tapahtuu jos tapahtuu. Murehditaan sitä sitten.