Kuolinilmoitukset

(Teksti saattaa loukata herkimpiä lukijoita)

Viikonlopputyössä on se hyvä puoli että saa lukea sunnuntain hesarin. Tämä ilo on edessä kolmena tulevana sunnuntaina.
Sunnuntaisin on siis hesarissa pari-kolme sivua kuolinilmoituksia joita tykkään tutkia. Onneks töissä on kaks muutakin jotka harrastavat tätä ja sit vaihdellaan ajatuksia ilmoituksista. Välillä on hyviä kuolleita paljon ja välillä taas ihan surkeet kuolleet.
Hyvät kuolleet on siis näitä jotka koskettavat eniten. Vauvat, lapset ja nuoret. Tai ne joiden ilmoituksessa on koskettava muistovärssy.
Huonot kuolleet on vanhat mummot ja paapat.
Kiva on myös miettiä mihin ihmiset ovat kuolleet. Yleensä niisä lukee että kiitokset syöpäosasto se ja se tai Terhokodille jne. Tai välillä muistaa kun katsoo kuolinpäivän että tuo on se kuka kuoli siinä ja siinä onnettomuudessa.
Odotin kovasti esim. Petri Gredtin kuolinilmoitusta (Myyrmannin räjäyttäjän) sekä Sir Elwoodin basistin kuolinilmoituksen julkaisemista. Ne oli koskettavia.

Sanoin muuten töissä parille työkaverille että musta ei sit laiteta työpaikan omaa kuolinilmoitusta lehteen kun ne on aina ni "teennäisiä" PIDETYN TYÖNTEKIJÄN muistoa kunnioittaen (tuskin kaikki on muka niin pidettyjä, laittavat vaan kun se on tapana). Tai no sit saavat laittaa jos laittavat näin: Niskoja nakkeleva työntekijä ja muistovärssyksi : toivottavasti madot syö sulta ekana pään.

Kaikkein koskettavin ja läheisin on ollut elokuussa -81 julkaistu ilmoitus. <3

Kuolleiden jälkeen tulee nämä kihlailmoitukset. Ja nämä naimisiin menneet. Naureskelen aina näille typerille naisille jotka pitävät typerän sukunimensä eivätkä ota hienompaa miehensä nimeä. Tai pitävät omansa ja ottavat lisäksi miehensä, siis ne jotka eivät sovi yhtään yhteen tai jostain kumman syystä siitä omasta tavallisesta sukunimestä ei vaan voi luopua; tyyliin Koskinen-Lahtinen.
Ite odotan niin sitä päivää kun tästä omasta nimestäni eroon pääsen. Vaikkakin tuleva sukunimeni on Top10 yleisten sukunimien joukossa niin vaihtaisin sen vaikka se olisi mikä tahansa. Kunhan tästä nykyisestä pääsee eroon ni muulla ei väliä.

Jep. Sitten tulee tämä osasto missä meinaan siihen samalla syömääni aamupalaan tukehtua. Vajaaälyiset vanhemmat jotka yrittävät keksiä lapsillee mitä erikoisimpia nimiä. Ja se että joka sunnuntai on ainaki yksi joka laittaa sen jo aatamin aikasen aforismin nallepuhista ja nasusta ja jalanjäljistä. Tai se että takapenkki täys, kun se kolmas lapsi syntyy. Huoh. Välillä säälin enemmän näitä kammottavan nimen saaneita lapsia enemmän kuin niitä vauvoja joiden nimen edessä on risti.