
En ikinä totu tähä yksin olemiseen kun J on poissa.
Monet sanovat että se on parasta olla yksin kotona kun muu perhe on poissa ja saa tehdä niitä omia juttuja.
Mutta mä saan tehdä niitä omia juttuja silloinkin kun J on kotona. Saan piereskellä ja katsoa hömppäleffoja, käydä ovi auki vessassa ja olla meikittä.
Yksin on niin tylsää kun ei ole mitää tekemistä ja ei voi puhua kenellekään. No kissalle voi ja välillä oikeen nauran ääneen ku huomaan kertovani kissalle kaikkea ja se vaa pörisee.
Ruoka ei maistu. En viitsi tehdä kunnon ruokaa kun ei se maistu. Tänäänkin olen syönyt vaan ruisleivän ja omenan ja kaksi appelsiiniä.
Ei ole kiva syödä yksin. Ahistaa.
Ja mitä jos ruoka menee väärään kurkkuun ja kukaan ei ole auttamassa. Luin netistä että jos on tukehtumassa pitää juosta rinta edellä seinää vasten niin pala irtoaa kurkusta. Joo, kuka noin pystyy siinä tilanteessa tekemään?!!
Suihkussakin pitää käydä suihkuverho auki koska jos se on kiinni niin siellä takana on mörkö.
Onneks J tulee jo huomenna kotiin. Leivon sämpylöitä illaksi.
En enää ikinä pystyisi olla sinkku.
Onkohan mulla joku läheisriippuvuus?