16.1.2011

Täys kymppi




Ai että mä vihasin lukea muiden hehkutuksia painonpudotuksista silloin kun ite vedin samalla kaksinkäsin karkkia ja herkkua suuhun. Nyt hehkutan ite (tämä on vapaaehtoista lukea tätä blogia joten jos et halua lukea hehkutuksiani niin tuossa oikealla yläkulmassa on rasti mistä tämän voi sulkea).

Nuo farkut (ei joustoa mukana) eivät menneet ennen painonpudotuksen alkamista päälle kuin sillee että kun ne päälle sai ei voinut hengittää eikä liikkua. Nyt ne tippuvat päältä, mutta silti laitan ne vielä huomenna jalkaani. Ne on mun lempparifarkut.

Toiset farkut eivät menneet kuin polviin saakka lokakuun lopussa, nyt niille meinaa käydä samoin kun näille kuvassa oleville, ei ihan vielä, ehkä -5kg jälkeen.

Kolmannet farkut menevät jalkaan mutta vetskari ei mee kiini. Koitan niitä seuraavan kerran kun on -15kg.

Kuvassa vähän näkyvä villatakkikin on yksi lemppareista ja nyt se ei enää purista käsivarsista.

Mutta ettei vaan menis hehkutamiseksi niin täytyy sanoa että vaikeaa on ollut. Todella vaikeaa. Siis välillä. Myönnän, olen itkenyt :(

Ei tarvitse tsempata, tiedän että ootte siellä ja tuette <3

3 kommenttia:

Leena kirjoitti...

en sitten tsemppaa, mutta ehkä sun
kannattasis luvan kera pitää yksi pieni herkkupäivä vaikka joka toinen viikko...ei se sun laihduttamista jarruttais.
mullakin tekee vaikeaa joskus, mieli tekee pullaa, ei niinkään karkkia.
mutta ei kannata itteään kiduttaakaan, vaikka just luin että makeanhimo lähtee ajan kanssa.
ja huomaan sen kyllä.
ennen "piti"saada karkkia/suklaataa joka päivä.
ihan vesi tuli suuhun kun irtokarkkeja pussiiin keräsin.
nyt vaan kävelen pokkana ohi :)
itsekuria vaan pitääpi olla.
nonii...tässäpä tämä.

-Maisu- kirjoitti...

Joo saan syödä nii paljon herkkuja kun haluan en kiellä iteltäni niitä mut koska esim. viime perjantaina söin 230g irtokarkkeja niin se himo vaan yltyi ja lauantaina teki niin mieli ostaa lisää karkkia. Parempi siis koittaa olla täysin ilman.
Ja se että ostaisin esim. geisha patukan kerran viikossa ei tee muutakun vihaseksi.

Tässä siis on mulla vielä opettelemista..paljon opettelemista :)

Terttumarja kirjoitti...

Elämä on yhtä opettelua, olen ihan samaa mieltä. :)
Myöskin luopumista jostain, mistä ei haluaisi luopua.