Kai sen voi julkisesti nyt tunnustaa.
Oon ihan loppu.
En olis ikinä uskonut että tämä irtisanoutuminen tekee tälläsen olotilan.
Luulin että hihkun onnesta ja nautin mutta ei en todellakaan.
Stressaan ja panikoin että miten selvitään. Rahaa kyllä on säästötilillä sen verran että pärjää pitkälle kevääseen mutta silti pelottaa.
Tekis mieli vaan nukkua ja luovuttaa. Ei huvita etsiä töitä. Mutta pakko se on.
Tänään taas hyvästelin yhden työkaverin, on se vaikeaa :/
En siis kuitenkaan kadu irtisanoutumista. En todellakaan! Mutta kaikki uus edessä oleva pelottaa ja kovaa.
Kaikki on niin sekavaa ja ahistaa.
Onneksi on Janne. <3
5 kommenttia:
Muistathan, että sinulla on myöskin ystäviä! :))
"Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.
Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa,
ettemme näe sitä toista, joka on meille auennut".
Ei mulla ole ystäviä muutakun yksi jolle voi puhua :/
On mahtavaa, että on edes yksi ystävä.
Minä rukoilen puolestasi.
Rukoilen, ettei sinun tarvitsisi turhaa pelätä ja että saisit uuden työpaikan :D
^ kiitos mutta ei tarvitse.
Jaa, jaa, mutta minäpäs jo kerkesin ;)
Lähetä kommentti