Erilainen joulu

Tämän vuoden joulun viettomme poikkeaa aika lailla edellisvuosista.
Mä oon töissä tiistaista sunnuntaihin n.7-17 välillä. Ensimmäistä kertaa ikinä jouluna töissä.
Päätin heti kun sain tietää että olen joulun töissä että en tee omaa joulua ja koska se kävi Jannelle ni hyvä hyvä.
Nyt meillä muistuttaa jouluntulosta vaan puhallettu pieni joulukuusi, ulko-ovessa joulukoriste ja muutama jouluinen magneetti jääkaapin ovessa, hyasintti joka on jo kuolemassa. Piparkakkutalon rippeet heitin roskiin kun se oli saanut päälleen pölyä ja kissankarvoja.
Yhtään joululauluakaan ei ole vielä kuunneltu.
Just tein listaa mitä kaupasta pitää ostaa.
Moni varmaan pyörtyy kun lukee että aattona meillä syödään kaupan pakaste Grandiosa pizzaa.
Janne menee aattona mummilleen syömään ja tullaan samoihin aikoihin sieltä kotiin ja minä en raskaan työpäivän jälkeen jaksa mitään ruokaa tehdä. Ja kun edes jouluruoista tykkää. Päädyttiin sit pizzaan :) Ekaks piti olla ite tehtyä (keskiviikkona oltas jo tehty) mutta helpotettiin hieman ;)
Muita ruokia jouluksi on ite tehdyt hampurilaiset ja tortillat. Nam!
Niin ja suklaataa :)
Joulutorttutaikinaa pitää tänään ostaa kun ne on Jannen lemppareita.

Voi kyllä olla että itku vielä tulee.

Lahjoja en ole kenellekään ostanut paitsi äidille ja Tapiolle. Mulle on kuulemma paketti postissa jota kohta lähden hakemaan. Enkä yhtään joulukorttia edes nettikorttia lähettänyt. Enkä ole toivottanut kenellekään hyvää joulua. Ehkä sen vois tehdä, töissä varmaankin pitää.

Jukka Takalon sanoja lainatakseni:


On oravan joulu, oravan joulu
tänä vuonna pienimuotoinen
on oravan joulu, oravan joulu
alla taivaan tähtikirkkauden

( http://www.youtube.com/watch?v=Xl3sZb2g-wI&feature=related )

Vapaaehtoisesti lapseton ja lähes absolutistikin vielä

Eilen taas taloyhtiön pikkujouluissa se kysymys tuli: Onko teillä lapsia? Miksei ole?

Töissä painostetaan kokoajan että meidän pitää hankkia lapsi/a.

Kukaan ei ota todesta sitä että meille EI TULE lapsia!! Ei ei ei ei!!

Välillä aina mietityttää että mitäs jos me haluttais lapsi ja ei sitä jostain syystä saatais ja kaikki nää kyselijät vaan kyselis ni miten pahalta se tuntuis kun lasta ei hoidoista huolimatta tulisi niin ne kyselyt tuntuis niin pahalta. Nyt nää kyselyt tuntuu raivostuttavilta ja sellasilta ettei meidän päätöstä tueta/arvosteta.

Perusteluita en halua julkisesti kertoa miksi lasta itse en halua.

Toinen asia, alkoholi! Miksi et juo? Juo nyt ees yks? Ota huikka. Huoh, en enää jaksa selittää vaan juon sen yhen kaks siideriä / drinkkiä ni ei tarvi enää selitellä.

+/-

+


*pakkanen (joo-o, oikeeseen paikkaan meni)
*Janne
*huominen ruoka on valmiina
*siisti jääkaappi ja sulatettu pakastin
*tuleva kolmen päivän vapaa
*löysin vihdoin seinäkalenterin joka sopi "kriteereihin", tosin hinta oli aika kallis
*palkkapäivä
*mulle on säästetty töissä tämänpäivästä iltaruokaa lounaaksi (tonnikalakastike)





-


*joulu
*iltavuoroa loppuviikko
*kissankarvat
*saamattomuus vaihtaa petivaatteet
*kissan herätysyritykset laittamalla märkä nenä silmään (tasan tuntia ennen kun kello soi)
*kissanruoan hinta
*liian innokkaat työkaverit, tuntee ittensä niin laiskaksi
*alakerran kakara
*kohta puolivuotta ostoslistalla ollut silmälasinpesuaine jota ei vaan löydy "sopivalla hinnalla".
*torstain työvuoro 7.30-17.15 ja vähällä "miehityksellä"

Operaatio piparkakkutalo

Päätettiin tehdä piparkakkutalo. Netistä etittiin kaavat ja taikina ostettiin kaupasta. Tällänen oli itse operaatio ja lopputulos :) Virallinen rakennustarkastaja iski talon valmistuttua: Kivaa oli tehdä, mutta en kyllä heti uudestaan alkais.

Sinä Vain

Ole mun sinä vain voit kaipuuni täyttää
Ole mun sillä voit vain unelmat näyttää.
Olen sun öiden ylitse syliin mut sulje,
kokonaan tämä elämä vierelläin kulje.

Koetaan täällä yhdessä ilomme aiheet
Jaetaan myöskin surut ja toistemme murheet
Vaikka tie mulla kylmä ja pitkäkin oisi
silloinkin myötätuulet mut luoksesi toisi.


Sinä vain,
ei muut mua huomiseen saa jaksamaan
Sinä vain,
yksin pystyt mulle voimaa antamaan
Sinä vain,
joka kerran rakkauden sait syttymään
Sinä vain,
olet aina ainoain.

Mitä jäis jos sut kohtalo kauaksi veisi.
Mitä jäis, jos et luonani olla sä voisi.
Synkkä ois sielu ilman rakkauden juurta:
Kylmä ois sydän ilman tunnetta suurta.

Sinä vain,
ei muut mua huomiseen saa jaksamaan
Sinä vain,
yksin pystyt mulle voimaa antamaan
Sinä vain,
joka kerran rakkauden sait syttymään
Sinä vain,
olet aina ainoain


Jostain syystä tämä laulu on soinut päässä viime lauantaista saakka. Huominen enää tarvii kuunnella ja sit ei enää.
Kaunis laulu, kyllä tätä kuuntelee. Mutta ei tässä määrin mitä nyt viikon aikana tätä on kuullut.

Vuokra

Pelolla odotettu kirjekuori tuli tänään: "Yleisen kustannustason nousun vuoksi on yhtiön hallitus päättänyt korottaa vuokraanne 1.2.2010 alkaen.
Kipuraja ylittyi. 711,07€

Kaikki pitävät meitä ihan tyhminä kun maksamme tuota summaa.
Mutta mites me otetaan parinsadantuhannen euron laina (tuolla summalla sais täältä lähiöstä kerrostalo kaksion) kun meidän tulot on mun palkka (käteen jää n.1300/kk) ja Jannella satunnaisia tuloja (n. 0-5000€/vuosi). Niin et vois olla et pankintäti naurais jos mentäs juttusille.

Helsingistä ei olla pois muuttamassa.

Ja eipä se vaikka olis oma asunto tee siitä asumisesta ilmasta. On niitä kuluja siinäkin. Kaiken maailman vastikkeet tjsp. vesimaksut, jätemaksut...
Ja ne ainaiset remonttikulut (veli on kertonut että sellasia on) ja rikki menneet tärkeät jutut kuten lämminvesivarjaaja jne.

Kerrostalossa asuminen vuokralla on helppoa. Vaikkakin kallista.

Tän kun vielä kaikki tajuais ni olis itelläkin helpompaa. Ei me ilolla sitä seittämää sataa joka kuukausi makseta.

Mulla ei ole ikinä ollut mitään lainaa/velkaa. Ei Jannellakaan. Mä en nukkuis öitäni enää ikinä jos olis se satojentuhansien laina maksettavana. Mä kun saan stressiä jo eripituisista matonhapsuista ni voisin olla aika nopsaa pehmustetussa huoneessa lainan takia.

Voidaan me toki muuttaa Hakaniemen sillan alle.
Siellä voi olla vierailla vaan vähän vilu.

Kuolinilmoitukset

(Teksti saattaa loukata herkimpiä lukijoita)

Viikonlopputyössä on se hyvä puoli että saa lukea sunnuntain hesarin. Tämä ilo on edessä kolmena tulevana sunnuntaina.
Sunnuntaisin on siis hesarissa pari-kolme sivua kuolinilmoituksia joita tykkään tutkia. Onneks töissä on kaks muutakin jotka harrastavat tätä ja sit vaihdellaan ajatuksia ilmoituksista. Välillä on hyviä kuolleita paljon ja välillä taas ihan surkeet kuolleet.
Hyvät kuolleet on siis näitä jotka koskettavat eniten. Vauvat, lapset ja nuoret. Tai ne joiden ilmoituksessa on koskettava muistovärssy.
Huonot kuolleet on vanhat mummot ja paapat.
Kiva on myös miettiä mihin ihmiset ovat kuolleet. Yleensä niisä lukee että kiitokset syöpäosasto se ja se tai Terhokodille jne. Tai välillä muistaa kun katsoo kuolinpäivän että tuo on se kuka kuoli siinä ja siinä onnettomuudessa.
Odotin kovasti esim. Petri Gredtin kuolinilmoitusta (Myyrmannin räjäyttäjän) sekä Sir Elwoodin basistin kuolinilmoituksen julkaisemista. Ne oli koskettavia.

Sanoin muuten töissä parille työkaverille että musta ei sit laiteta työpaikan omaa kuolinilmoitusta lehteen kun ne on aina ni "teennäisiä" PIDETYN TYÖNTEKIJÄN muistoa kunnioittaen (tuskin kaikki on muka niin pidettyjä, laittavat vaan kun se on tapana). Tai no sit saavat laittaa jos laittavat näin: Niskoja nakkeleva työntekijä ja muistovärssyksi : toivottavasti madot syö sulta ekana pään.

Kaikkein koskettavin ja läheisin on ollut elokuussa -81 julkaistu ilmoitus. <3

Kuolleiden jälkeen tulee nämä kihlailmoitukset. Ja nämä naimisiin menneet. Naureskelen aina näille typerille naisille jotka pitävät typerän sukunimensä eivätkä ota hienompaa miehensä nimeä. Tai pitävät omansa ja ottavat lisäksi miehensä, siis ne jotka eivät sovi yhtään yhteen tai jostain kumman syystä siitä omasta tavallisesta sukunimestä ei vaan voi luopua; tyyliin Koskinen-Lahtinen.
Ite odotan niin sitä päivää kun tästä omasta nimestäni eroon pääsen. Vaikkakin tuleva sukunimeni on Top10 yleisten sukunimien joukossa niin vaihtaisin sen vaikka se olisi mikä tahansa. Kunhan tästä nykyisestä pääsee eroon ni muulla ei väliä.

Jep. Sitten tulee tämä osasto missä meinaan siihen samalla syömääni aamupalaan tukehtua. Vajaaälyiset vanhemmat jotka yrittävät keksiä lapsillee mitä erikoisimpia nimiä. Ja se että joka sunnuntai on ainaki yksi joka laittaa sen jo aatamin aikasen aforismin nallepuhista ja nasusta ja jalanjäljistä. Tai se että takapenkki täys, kun se kolmas lapsi syntyy. Huoh. Välillä säälin enemmän näitä kammottavan nimen saaneita lapsia enemmän kuin niitä vauvoja joiden nimen edessä on risti.

Sunnuntait

Sunnuntait on maailman kauheimpia päiviä. Silloin kun tein töitä ma-pe niin sunnuntait oli niin ahdistavia että olin lähes shokissa.

Nyt kun teen jaksotyötä ei sunnuntait ole enää niin kauheita mutta on se silti viikon kauhein päivä. Nyt helpottaa se että tässä jaksossa on vaan maanantai ja tiistai töitä ja sitten taas "viikonloppu".

Nyt vielä kun kaupat on auki sunnuntaisin ei pääse edes kirpparille koska se on Prisman parkkihallissa joten kauppa tarvitsee sen käyttöönsä. Sitten kun kaupat saavat olla aina sunnuntaisin auki niin tuo kirppari vissiin sit kuolee kokonaan.

Itse kyllä tykkään kun kaupat ovat sunnuntaisin auki. Huonot puolet on vaan kestettävä.

Tänään oli kello soimassa 9.00 mutta sammutin ja jatkoin unia koska niskaan oli taas tullut kylään se puukkomies. Tarkotus oli mennä myyjäisissä käymään. Herättiin sit vasta 13.30 vaikka Murkku yritti kaikin keinoin saada aikasemmin meidät ylös. Ressukka.

Sunnuntai on siis nyt jo menetetty päivä koska kello on jo kohta neljä. Ulkonakin on niin kylmä ettei sinne tarkene. Kaupassa kyllä käyn, sillä sunnuntai on sipsisunnuntai. Siis ainakin tämä sunnuntai. Ei nyt sentäs joka sunnuntai :)

Illan BB-lähetystä ootan innolla... ja kauhulla.

Vihdoin

Olen monesti meinannut aloittaa blogin. Nyt sunnuntai yönä kahden aikaan on hyvä aloittaa.