Tunteellinen hetki

Viime viikolla äitini kysyi panenko pahaksi jos hän antaa veljelleni ja Katille häälahjaksi isämme raamatun. Sanoin että en tietenkään. Minullahan on vihkisormus ja veli meni ensin naimisiin joten raamattu kuuluu hänelle. Sanoin että haluan nähdä kyllä raamatun ja jos siellä on muistiinpanoja haluan nähdä käsialan.
Äiti kysyi haluanko isäni kukkaron jonka hän on säästänyt. Tottakai halusin :)

Keskiviikkona kun palasin hotellihuoneeseen oltuani veljenpoikien ja äidin kanssa mäkissä (huom. mä en syönyt mitään koska olin ollut juuri hesessä ;) ) tutkin äidin käsilaukkua minkä sain lainaksi häihin. Siellä se oli isäni kukkaro <3
Tutkin kukkaron joka oli todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. En tiedä kuinka kauan isä sitä ehti käyttämään ennen kuolemaansa.
Kukkarossa oli myös ajokortti, joka on vieläkin voimassa..  sekä VR:n henkilökortti kun isäni siellä työskenteli asemamiehenä. Lisäksi siellä oli raamatunlauseita eri kohdista ym.

Tämä oli just oikea hetki saada tuo kukkaro kun käsittelen eri asioita itsekseni ja "terapiassa".

Kyllä siinä ihan kyyneliä tuli kun tutkin uutta aarrettani.